Tekemistä illanviettoihin

Minä olen huono istumaan paikallani tekemättä mitään, etenkin illanvietoissa. Toisinaan syntyy hyviä keskusteluja joihin uppoaa täysin unohtaen kaiken muun. Valitettavan yleistä on kuitenkin se, että porukassa keskustelu harppoo valtavin askelin aiheesta toiseen, usein ennen kuin ehtii ilmaista oman kantansa edelliseen aiheeseen. Tylsää. Tarvitsen tekemistä. 

Ajattelin alunperin kirjoittaa postauksen tämän vuoden toisista pikkujouluista, joita niin ikään juhlittiin kaveriporukalla ja yökyläilyllä. Pohtiessani mitä kerrottavan arvoista illan aikana tapahtui, sain toisenlaisen postausidean. Maissiporukassa (älkää vaan kysykö) on nimittäin usein tapana pelata keskustelun lomassa erilaisia pelejä, ja niitä on tarttunut mukaan myös muualta. Tähän postaukseen olen siis koonnut parhaita paloja.

Murhaaja

Alkuillasta (tai loppuillasta jos peli keksitään vasta silloin, kuten meille eilen kävi) kaikkien osallistujien nimet kirjoitetaan lapuille ja nimilaput jaetaan pelaajien kesken. Tavoitteena on murhata pelaaja, jonka nimi lapussa lukee. Murhaaminen tapahtuu siten, että murhaaja ojentaa uhrille jotakin, jonka uhri ottaa vastaan. Kyseessä voi olla esimerkiksi puhelin, viinilasi tai tulitikut. Tämän jälkeen uhri antaa oman lappunsa murhaajalle, joka saa näin uuden kohteen. Peli voi jatkua koko illan ajan. 

Erilaiset tietokilpailut

Viime viikonloppuna perinteisen tietokilpailun aiheena oli joulu. Myöhemmin muistelimme myös Suomi100-teemaan liittyen presidenttien oikeaa järjestystä, sekä ratkoimme suomalaisten suurmiesten nimistä muodostettuja anagrammeja. Palkintoina olivat itsetehdyt piparit aiheeseen sopivilla koristeluilla.

Olenko ainoa joka... (kymmenen sormea)

Pelaajat keksivät vuorotellen väittämiä, joiden uskovat sopivan vain itseensä. Esimerkkilauseena "Olenko ainoa joka on hypännyt laskuvarjolla?" Olemme usein pelanneet tätä itse vain kyselystä, tutustumisesta ja paljastuksista nauttien, ilman varsinaista tavoitetta. Tätä voi kuitenkin pelata myös tavoitteellisesti. Tällöin kaikilla pelaajilla on pelin alussa 10 sormea pystyssä. Mikäli vuorossa oleva pelaaja onnistuu keksimään väitteen, joka sopii vain häneen itseensä, kaikki muut pelaajat laskevat yhden sormen alas. Mikäli väite sopii muihinkin (myös toinen pelaaja on hypännyt laskuvarjolla), vuorossa oleva pelaaja laskee sormen. Voittaja on se, jolla viimeisenä on sormia jäljellä.

Kuka meistä todennäköisimmin...

Pelaajat istuvat ringissä, ja joku kysyy kysymyksen, esimerkiksi "kuka meistä todennäköisimmin menee ensimmäisenä naimisiin?" Kun kaikilla on vastaus mielessä, pelaajat osoittavat yhtä aikaa sitä henkilöä, jonka uskovat menevän ensimmäisenä naimisiin. Se, joka kerää eniten osoituksia, keksii seuraavan kysymyksen. Myös itseään saa osoittaa.

Totuuskierros

Variaatio teinivuosien klassikkopelistä, pullonpyörityksestä. Olemme pelanneet tätä kahdella tavalla. Ensimmäisessä versiossa jokaiselta pelaajalta vuorollaan kysytään juuri hänelle kohdennettu kysymys, ja seuraavalle taas oma kysymys. Toisessa versiossa kysytään yleisesti kysymys, johon jokainen vastaa vuorollaan. 

Kolmanneksi versioksi voitanee laskea kierros, jossa jokainen pelaaja kertoo vuorossa olevasta pelaajasta jotain hyvää. Klassinen kehurinki siis. Tämä vaatii hyvän porukan (tai hämärän saunan ja juhannusyön), jotta kehut eivät tunnu kiusallisilta.

Lautapelit
Omiksi suosikeiksi nousevat ehdottomasti Alias, Huhupuheita ja Party Haaste. Miksei myös Monopoli, Afrikan tähti tai strategisemmat pelit, kuten Pandemia?

Korttipelit

Koska kuka voisi vastustaa stressiä, ristiseiskaa tai kalastusta? Myös korteista ennustaminen toimii! Tosin en ole valtavan innoissani niistä 32 lapsesta, joita kortit minulle lupasivat...

Mitä teillä on tapana tehdä illanvietoissa?

Pikkujouluja

Tämän vuoden ensimmäiset pikkujoulut olivat yksi syksyn odotetuimmista tapahtumista, ja niitä vietettiin pidemmän kaavan mukaan, lauantaiaamusta sunnuntai-iltapäivään saakka. Reiluun vuorokauteen saatiin mahtumaan niin ravintolaillallista, saunailtaa, perinteistä nyyttärimättömeininkiä, kahvihetkeä, joululauluja, tietokilpailuja kuin pyjamabileitäkin. Kyseessä oli tietysti Savonlinnatyttöjen visiitti Jyväskylään.

Opiskelukavereiden merkitys on korostunut sitä enemmän, mitä pidemmälle opinnoisa ollaan tultu. Opintojen alussa olimme tekemisissä päivittäin. Olemme käyneet kursseja hieman eri tahtiin ja  läsnäoloa on muutenkin jäljellä enää vähän, minkä lisäksi eri sivuaineet hajauttavat tiivistä porukkaa entisestään. Ja tietysti se, että eräs ystävistä vaihtoi maisterihaussa koko yliopistoa. Tapaamiset - etenkään koko porukalla - ovat siis nykyään hyvin harvinaista herkkua. Kun muistelee edellisten vuosien aikataulusäätöä ja kalentereiden synkkaamista, oli suorastaan uskomatonta että ensimmäinen ehdotettu päivämäärä sopi kaikille.

Pikkujoulujen yksityiskohtien kuvaaminen tässä yhteydessä ei ole tarkoituksenmukaista (kuulosti muuten ihan tenttikirjalauseelta, olenkohan lukenut liikaa?) vaan annan kuvien puhua puolestaan.

Ei matka tapa, vaan se seura

Hei toverit!

Lomat on nyt lusittu ja tänään koitti paluu arkeen. Loma tuli todella tarpeeseen (vaikka se olisikin voinut jatkua vielä hetken), ja on ollut minulle samalla lomaa myös tietokoneesta - kuluneen kolmen viikon aikana olen avannut läppärin ehkä neljästi.

Loma sisälsi muun muassa luokkakokouksen, joulun hotellissa, kultahippukuoharia paljussa, ensiesittäytymisen anoppilassa sekä rajattomat määrät suklaata ja netflix-sarjoja. En enää tässä vaiheessa viitsi alkaa kirjoittamaan erityisiä postauksia näistä tapahtumista, vaan kuvakollaasi puhukoon puolestaan.

Alkulomasta otin vielä nohevasti kuvia blogia varten, mutta loman edetessä se unohtui. Toisaalta olen siihen myös tyytyväinen - loman parhaat hetket tuli elettyä hetkessä, eikä kameran linssin läpi.

Teflon Brothers @ Ravintola Nuapuri 30.12

Tämän postauksen päätteeksi haluaisin luvata teille aktivoituvani bloggaajana. Uudenvuoden lupaukset ovat kuitenkin tuhoon tuomittuja, joten jätän sen tekemättä. Ehkä minun olisi aika myöntää itselleni, että olen kasvanut tästä ulos? En kuitenkaan suostu luovuttamaan, en ihan vielä. Katsotaan sitten vuoden päästä!

Uusi vuosi, vanhat kujeet.

No one sleeps when I'm awake

Huomenta!

Minun on ollut monena päivänä tarkoitus tulla tervehtimään teitä, mutta tehtävien lomassa se on aina jäänyt. Tänään heräsin pitkästä aikaa pirteänä ennen kellon soittoa, joten tässä voisi olla sopiva väli päivittää hieman kuulumisia.

Lokakuun alussa oli Kauppakadun Appro Jyväskylässä, joka minulta jäi viimevuonna väliin. Vaikka approbatur-tutkintoon vaaditaan vain kahdeksan leimaa, ehti siinä ajassa sattua ja tapahtua! Tutustuin uusiin ihmisiin, näin vanhoja ystäviä ja törmäsin sattumalta vielä vanhempiin ystäviin, pääsin tenttiin, esittelin ihmisiä toisilleen, ja kävin syvällisiä keskusteluja tuntemattomien kanssa. Käteen jäi siis kasa mahtavia muistoja sekä uusi haalarimerkki.

Viime viikolla oli vuorossa Hämeenkadun Appro Tampereella. Sinne suuntasin serkkuni ja tämän teekkarikavereiden kanssa, ja mikäli mahdollista, tämä torstai oli vielä edellistäkin tapahtumarikkaampi. Mainittakoon vaikka mopoautojen mittailu keskellä risteystä sekä lyhyt dialogi: "Ootko säkin Lamminmäki?" "Joo oon." "No se selittää." wtf :D

Paljon on siis menty ja tultu. Tampereenreissun jälkeen olin siis hyvin huojentunut tajutessani, että saan olla Savoninnassa monta viikkoa. Ei kiirettä mihinkään, ei puolipakollisia kissanristiäisiä. Normaalia arkea ja vihdoin normaalia treenirytmiä. Huomasin kuitenkin nuolaisseeni ennenkuin tipahti...

Syyskuun lopussa sain Jyväskylässä elämäni ensimmäiset sakot, sillä ajamani auto oli mukamas katsastamatta. Ajoin isäni autoa, ja olin tottakai olettanut hänen huolehtivan määräaikaiskatsastuksesta, eikä mieleeni ollut tullut tarkistaa koko asiaa. Rekisteriotteen mukaan katsastus olisi pitänyt suorittaa välillä 10.10.2014-10.2.2015. Katsastus näytti siis olevan yli puoli vuotta myöhässä, ja poliisit veivät auton kilvet.

Kun asiaa alettiin selvittelemään, huomattiin, että kyseessä oli katsastuskonttorin virhe. Todellisuudessa määräaikaiskatsastuksen väli olisi 10.10.2015-10.2.2016. Kun rekisteriote uusittiin viime keväänä, oli määräaikaiskatsastuksen aikaväliin lipsahtanut väärä vuosi. Sakko oli siis aiheeton ja kilvet sai hakea takaisin.

Ajattelin asian olevan jo selvä, kunnes maanantaina löysin kotoani kutsun Jyväskylään käräjäoikeuteen, jossa asia käsitellään. Periaatteessa minun ei olisi pakko olla mukana, sillä tapaus on selvä eikä puuttumiseni estä asian käsittelyä ja ratkaisua. Uteliaisuus kuitenkin vetää minua paikalle. Vaikka tämä on ehkä käräjäoikeudessa rutiini, minulle uutta ja jännittävää. Aivan kuin olisin joutunut keskelle jotakin mafialeffaa!

Miksi minulla on tunne, että missä ikinä liikunkin, aina sattuu ja tapahtuu?
Ainakaan elämä ei käy tylsäksi! Saa nähdä, mitä tämäkin päivä tuo tullessaan...

The Balance

Long time no see my friend!

Voisin puolustella hiljaisuuttani arkeen totuttelemisella tai kiireellä syksyn koulutehtävien parissa. Totuuden nimissä minun on kuitenkin paljastettava, että kumpikaan niistä ei ole vienyt aikaani kohtuuttomasti. Aikaani on vienyt lähinnä matkustaminen - elämä kahden kaupungin välillä ei ole helppoa. Viime viikon hehkulamppuna keksinkin, mitä kaipaan rakkaalta Rautalammilta kaikista eniten: Elämä oli keskittynyt yhdelle paikkakunnalle.

Vaikka arkeen totutteleminen ei olekaan vienyt valtavasti aikaa, organisointikykyä se on kuitenkin kysynyt, osittain juurikin kahden kaupungin välillä ravaamisen takia. Eniten solmuja kuitenkin syntyy treenaamisen ja opiskelijaelämän sovittamisesta yhteen. Kun soppaan lisätään kaikki muukin elämä, menee yhtälö hankalaksi.

Poikkarit @ JKL 3.9.2015

Kuten moni tietää, valitettavan suureen osaan opiskelijaelämästä liittyy alkoholi. Tietenkään juhliin ei ole pakko osallistua, eikä niissä varsinkaan ole pakko juoda. Osaan pitää hauskaa myös ilman alkoholia, mutta kukapa ei kokisi pientä ulkopuolisuuden tunnetta selvinpäin täpötäydessä yökerhossa? Ja koska ulkopuolisuus on etenkin allekirjoittaneelle varsin epämiellyttävä tunne, illanvietot sisältävät usein oluen tai pari. Tai muutaman siihen päälle. Ja miksi sitten osallistun näihin juhliin? Koska sosiaaliset suhteet hoidetaan luentosalin ulkopuolella. Kaikkien kiireiden keskellä nämä illanvietot ovat usein ainoita hetkiä, kun isompi porukka ehtii kokoontua yhteen.

Yritetäänpä yhdistää tähän treeni. (Okei, tämä lause saattoi kuulostaa pahalta. Alkoholi ei mene treenaamisen edelle, vaan opiskelijabileet ovat muiden tahojen järjestämiä kun taas treenit voi suunnitella itse. Siksi aikataulutus tapahtuu usein opiskelijatapahtumien ehdoilla). Samana päivänä ei voi tehdä molempia, treenistä palautuminen ottaa kuitenkin aikansa. Myöskään seuraavana päivänä salille lähtemistä on turha suunnitella, sillä myös juhlista palautuminen ottaa aikansa. Heti menee kaksi potentiaalista treenipäivää hukkaan.

Vielä viime vuonna valitin siitä, että opiskelijatapahtumia tuntui olevan Savonlinnassa niin vähän. Tällä hetkellä - etenkin kun reviiri on laajentunut myös Jyväskylään - on kellossa toinen ääni. Kun sosialisoituminen on hoidettu hyvälle mallille, sitä keskittyisi mielellään hyvinvoinnin fyysiseen puoleen.

Tietenkin näiden ohella pitää hoitaa normaali arki - kauppareissut, koulutehtävät, riittävä uni. Jotta yksikään näistä ei kärsisi, siirryn seuraavaksi iltapalan pariin. Adios!

Tää sekunti itsensä kantakoon, se on kaiken A ja O

Pari viikkoa on taas kulunut siitä, kun olen viimeksi päivittänyt kuulumisia. Kilometripostauksen välttämiseksi taidan tälläkin kertaa tyytyä jakamaan teille lähinnä kuvia menneistä viikoista - sillä paljon on ehtinyt tapahtumaan!

 20.-22.7. miniloma Tampereella mummon hoivissa ♥

24.-26.7. Viikonloppu Savonlinnassa 

Ihanan Alexin 5v-synttäreillä 30.7. Synttärisankari oli kiireinen uusien lahjojensa kanssa eikä sattunut kuvaan, mutta kummipoikani Eemeli poseerasi isoveikankin edestä.

1.8. rakkaan Yasminen synttärit ja läksiäiset Porvoon Emäsalossa.

Lauantaina juhlitaan vielä lainasiskoni Miisan valmistujaisia, minkä jälkeen kalenteri ammottaa tyhjyyttään parin viikon ajan. Sitten - huh heijaa - alkaakin jo uusi lukuvuosi Savonlinnassa. Vielä en kuitenkaan ole valmis jättämään kesälle jäähyväisiä - koskaan ei tiedä, mitä ne pari viikkoa vailla suunnitelmia tuovat tullessaan...

Vapaus

Käsi ylös kaikki, jotka viettivät niin hyvän juhannuksen, ettei edes paluu arkeen tunnu pahalta? Täältä nousee ainakin yksi!

Oma juhannusfiilis tuli polkaistua käyntiin jo keskiviikkona. Aloitin keskiviikkoni äidin luona Jämsästä, josta ystäväni Henri tuli enempi vähempi ex tempore noutamaan minut Rautalammille. Lopulta ilta kuljetti meidät Suonenjoelle, jossa auto vaihtui veneeseen ja matka vei Suontee-järvelle. Olen viettänyt kaikki lapsuuteni kesät perheen kanssa veneillen. Uskokaa huviksenne, kuinka tajuton fiilis oli päästä vesille liki kymmenen vuoden tauon jälkeen! Kalastusreissun kruunasivat makkaranpaisto, kaarnavenekilpailut ja jumalainen auringonlasku pienellä saarella.

Toki haavereiltakaan ei vältytty. Laastarin ja paperin puutteessa pieni haava saatiin paikattua kuukautissiteellä ja kuminauhalla. Poikia nauratti: "Toi on kyllä amispatenttien amispatentti! Kyllä sä Emma jotain oot meiltä oppinu!"

Torstai vietettiin lähinnä herkkujen ja CSI:n neljännen tuotantokauden parissa, ja juhannus jatkui perjantaina Kerkonkoskella mökkeillen. Suunnitelmani oli ottaa iso kasa valokuvia, joita olisi sitten hyvä fiilistellä myöhemmin. Totuus oli kuitenkin hiukan toinen: Heti kokon sytyttämisen jälkeen puhelimesta loppui akku, ja puhelinraukka unohtui auttamattomasti taskunpohjalle lojumaan.
Seuraavat 16 tuntia vietin onnellisessa some-pimennossa paljusta, saunasta, ystävistä ja ruuasta nauttien. Voi sitä vapauden tunnetta.

Vaikka akku (niin oma kuin puhelimen) tuli ladattua lauantaina, vapaudentunne sai yhä jatkua: Vaikka luokittelen itseni hieman kontrollifriikiksi, oli mahtava tunne pakata reppuun uikkarit, pyyhe, hammasharja ja pari olutta ja miettiä, että mitäs sitten tehdään? Lopulta tie vei ystävän luoke saunan ja änärin pariin. Jossain vaiheessa makasin sohvalla saunanraikkaana, lämpöisen viltin alla, lasi vaaleanpunaista skumppaa kädessäni rakkaiden ihmisten pelatessa pleikkaria vieressäni. Life goals. Sillä hetkellä olin onnellinen.

Viikonloppu huipentui sunnuntaihin, joka vietettiin niin ikään ystävien luona. Ensimmäinen kunnollinen kesäpäivä, lämmin auringonpaiste, sauna, muutama omalta osaltani toivoton erä mölkkyä, herkullista kotiruokaa, jäätelötuutit ja standup-videoita Youtubesta. Punapäisyydelleni uskollisena hankin rusketusraitojen sijasta myös kesän ensimmäiset paloraidat.

Mitä muuta juhannukselta voi toivoa?

Glada vappen, bara vatten

Taas kerran vappu pyöräytti toukokuun ja yhä intensiivisemmän kesän odotuksen käyntiin. Vappua juhlittiin tänävuonna kuten edellisenäkin, Jyväskylän kirkkopuistossa hengailemalla. Ilmeisesti myös Savonlinnassa olisi jonkinlaista vappuvilskettä korkeakoulujen taholta järjestetty, mutta lähimmät ystävät suuntasivat muualle. Summa summarum, matkalippu Jyväskylään. Viime vuonna pukeutumiskaartiin liittynyt lakki sai nyt seurakseen myös opiskelijahaalarit, mikä vaikutti fiilikseen yllättävän paljon! Haalarionnellisuuden lisäksi vappu sisälsi hyviä ystäviä, naurua, skumppaa, pizzaa, munkkeja, MM-kisahuumaa ja loppujen lopuksi myös yllättävän limusiiniajelun.

Vapusta jäi kuitenkin käteen jotain muutakin. Nimittäin pieni morkkis huonosti syömisestä, juomisesta, liikkumisesta ja nukkumisesta. Nämä ovat kolkuttaneet takaraivossa jo muutaman viikon, mutta en ole antanut asialle sen suurempaa painoarvoa. Nykyinen arkirytmi - kolme päivää arkea ja neljä viikonloppua - päästävät helpolla: aina voi vedota viikonloppuun. Vapun jälkeinen morkkis toimi kuitenkin tällä kertaa liikkeellepanevana voimana: Tällä hetkellä motivaatio tuntuu olevan huipussaan!

Tämän hetken to do lista näyttää seuraavalta:

♥ Syö terveellisesti. 

Ei herkuttelua (paitsi viikonloppuisin kohtuudella, ja tällä kertaa viikonloppu saa jäädä kaksipäiväiseksi!), paljon kasviksia, hedelmiä ja marjoja, ja ennenkaikkea säännölliset ruoka-ajat. Viimeinen on osoittautunut suurimmaksi heikkoudekseni - unohdan yleensä syödä ja sitten iskee makeannälkä.

♥ Nuku tarpeeksi, tähtäimessä 8h/yö.

Tämä tuskin tuottaa ongelmia. Käyn yleensäkin ajoissa nukkumaan tekemisen puutteen takia, eikä tässä vaiheessa kevättä tarvitse edes nousta aikaisin - luennot ja demot alkavat pääsääntöisesti vasta 10 jälkeen.

♥ Käy lenkillä tai liiku muuten.

Lenkkeily on alkanut innostaa aivan uudella tavalla auringonpaisteen myötä. Se on myös tehokas keino polttaa rasvaa, mikä motivoi harmainakin päivinä. Kesäkunto (vuonna 2052), täältä tullaan!

♥ Venyttele päivittäin.

Aineenvaihdunta tehostuu, selluliitti häviää, kroppa on terveempi, ja hei, onhan se nyt kivaa olla notkea!

♥ Juo vettä vähintään 3 litraa päivässä

Aineenvaihdunta tehostuu edelleen, minkä lisäksi vesi tekee ihmeitä iholle. Minulla on lähes aina vesipullo mukanani. Näin vedenjuonnista tulee huolehdittua, ja juodun veden määrästä pysyy kärryillä.

Katsotaan, mihin näillä päästään!

XOXO, Emma

Tästä tulee hyvä päivä

♥ Takana huikea viikonloppu Rautalammilla, joka sisälsi bilistelyä ja poppikoneiden asentamista, teetä, ystäviä, mökkibileet, sohvilla tanssimista, syvällisiä keskusteluja, myöhän valvomista ja loputonta nauruterapiaa.

♥ 11 tunnin yöunet, ah

♥ Aamulla vaaka kertoi, että salilla käyminen ja herkuttelun vähentäminen ei ole mennyt hukkaan. Paino on pudonnut viikossa lähes kaksi kiloa! Tämä jos jokin pitää motivaatiota yllä.

♥ Koko syksyn kestänyt odotus päättyy tänään, kun samme vihdoin ja viimein opiskelijahaalarit hyppysiimme. Tämän illan ohjelmassa onkin sitten jo kertyneiden haalarimerkkien ompelua, niin huomenna ollaan valmiina Approilemaan!

♥ Sitä ennen kuitenkin pitkä ja hidas aamu. Blogien selailua teekupin ja puurolautasen kera, ja sitten salille ennen luentojen alkamista.

Tästä ei voi tulla kuin hyvä päivä.