Joulukortteja

En ole koskaan ennen lähettänyt joulukortteja. Tietysti pienenä kotoa lähti kasa kortteja maailmalle, mutta sen jälkeen kun olen muuttanut kotoa, on joulukorttiperinne jäänyt. En tiedä, mikä tänä vuonna teki käänteen - ehkä se oli äidin ehdotus joulukorttitalkoista marraskuussa, ehkä koin huonoa omaa tuntoa ollessani vain vastaanottava osapuoli, tai ehkä joulukorttien lähettäminen tuntui tärkeältä nyt, kun lähtevät kortit sai allekirjoittaa kahdella nimellä.

Empiirisen tutkimuksen mukaan joulukortit vaikuttavat saapuneen perille. Siispä en enää pilaa keneltäkään yllätystä esittelemällä ne nyt. Toivottavasti kukaan ei myöskään pahoita mieltään, jos ei saanut mielestään sitä hienointa. Voin vakuuttaa, että jokainen kortti-vastaanottaja -yhdistelmä oli huolella ja hartaudella mietitty! Kortteja syntyi yhteensä 34 kappaletta, joista seuraavassa esittelen 32 (Jere ei halunnut itse tekemiään esille, vaikka hienoja ne minusta olivat).

Ideat näihin on pitkälti sovellettu Pinterestistä, osin inspiraatiota ovat synnyttäneet äidin kortit ja loputa - ideoita alkoi kehittyä ihan itsestäänkin. Muistan pienenä olleeni kateellinen äidille, joka teki hienoja kortteja - itselläni ei mielikuvitus (tai näin jälkikäteen ajateltuna, ehkä sittenkään motoriikka) riittänyt. Nyt näitä kuvia tarkastellessani voin ilokseni todeta, että niistä tuli ihan hyviä. Täydellisestä ollaan kaukana (kuten aina), mutta olen ylpeä itsestäni. Usein tosin tuli naurettua, että tästä tuli taas sen näköinen, että lähetetään mummolle joka ei tuomitse. Mummo olisi kyllä saanut tänävuonna paljon kortteja...

Postaus tulee tietysti hieman myöhään tämän vuoden joulukortteja ajatellen, mutta jospa näistä olisi jollekin iloa vaikkapa ensi joulun alla - olettaen, että joku saa ylipäätään kuvista selvää. Kävi klassinen: puhelimen näytöllä kuvat näyttivät hyvältä, mutta kun siirsin ne koneelle muokkaamista varten, ei kuvien laatu näyttänyt enää ollenkaan yhtä hyvältä... Syytetään pimeää vuodenaikaa!

Siitä en sitten tiedä, ovatko kortit päässeet perille saman näköisinä. Ainakin viimeisessä kuvassa esiintyvä Petteri-kortti oli kärsinyt kosmisia vahinkoja, joista saatiin kyllä illan naurut. Etenkin kun ottaa huomioon, että kirjoitin kortin taakse vitsiksi, että Petterin silmistä päätellen on kiskottu jotain muutakin kuin pulkkaa. Kortti päätyi nimittäin vastaanottajalleen tämän näköisenä:

Näiden sanojen ja kuvien myötä toivotan oikein hyvää, rauhallista, riemukasta, iloista (tai mitä kukakin nyt haluaa viettää, lisää sopiva adjektiivi) joulua! ♥

Syksy lukuina ja vähän sanoinakin

Talvipäivänseisus. Vuoden lyhyin päivä, jonka jälkeen valon määrä alkaa taas lisääntyä ja päivän pituus kasvaa. Voidaanko tätä siis pitää hyvänä rajapyykkinä syksyn taittumiselle? Ja hyvänä hetkenä kertoa, kuinka syksy sujui?

Vajaa vuosi sitten, kun muuttosuunnitelmia Jyväskylään alettiin laatia, pelkäsin katuvani päätöstä seuraavana vuonna - siis nyt. Onnellisena voin kuitenkin nyt sanoa, että en ole katunut muuttoa päivääkään. Tietysti joinain aamuina, herätyskellon soidessa 5:20, olisi mieleni tehnyt "myöhästyä bussista" ja painua takaisin pehkuihin. Pienen pohtimisen jälkeen totesin kuitenkin aina tämän olevan pieni hinta siitä, että saan herätä oman rakkaan vierestä joka aamu - ja nousin bussiin.

Eniten Savonlinna-reissuja syksyn aikana vaati tilastotieteen syventävä kurssi, jonka innoittamana saatte muutamia lukuja syksystäni. Älkää huoliko, näitä ei tarvitse analysoida SPSS:llä.

Käyntikertoja Savonlinnassa: 12

Savonlinnassa vietettyjä öitä: 1

Matkoihin kulunutta rahaa: 207,10€

Syksyn aikana suoritettuja opintopisteitä: 18 (käytännössä 28)*

Opintopisteitä yhteensä: 219 (käytännössä 229)*

Luettuja tenttikirjoja: 5

Suoritettuja tenttejä: 3

Sijaisuuksia: 1 viikko

Hajoamisia graduntekoon: syntax error (liikaa numeroita)

*osa suoritusmerkinnöistä puuttuu vielä, vaikka kurssi on käytännössä suoritettu

Kävin Savonlinnassa vimeksi marraskuun lopulla, ja sen jälkeen olen yrittänyt keskittyä graduntekoon. Asiaa toki haittasi hieman esimerkiksi viime viikolla tehty sijaisuus. Otin sen kuitenkin ammatillisen kasvun kokemuksena, mitä se todella myös oli - ei siis hukkaan heitettyä aikaa opiskelun kannalta. Ja noh, jos valittavana on gradun teko tai viikko unelmaduunissa, kummankohan sitä valitsisi...?

Nyt palaan kuitenkin sen gradun pariin vielä hetkeksi, minkä jälkeen tarkoitus olisi rauhoittua joulun viettoon. Keväällä sitten taas uudet tuulet ja uudet tilastot. Sekä tietenkin laadullisen tutkimuksen syventävä kurssi... Saa nähdä millaisen postauksen teille sitten keksin.

Suomelle sadas, meille ensimmäinen

"Lisää tämä statukseesi, jos itsenäisyyspäivä merkitsee sinulle muutakin kuin ylimääräistä vapaapäivää", kiersi facebookissa silloin kun kiertopäivitykset olivat vielä muodissa. En yleensä osallistunut näihin massapäivityksiin, vaikka kieltämättä tämä oli yksi niistä harvoista, jonka olisin voinut allekirjoittaa sanasta sanaan.

Kuitenkin on vaikea sanallistaa sitä, mitä itsenäisyyspäivä sitten merkitsee. Kaikki puhe vapaudesta ja hyvistä oloista kuulostaa tyhjänpäiväiseltä lätinältä, joka on kopioitu suoraan linnanjuhlahaastateluiden mallivastauksista. Sanojen sijaan enemmän annettavaa on ehkä niillä tunteilla, joita itsenäisyyspäivä herättää. Tuntemattoman sotilaan katsominen herättää aivan erilaisia fiiliksiä kuin vaikkapa jonkin amerikkalaisen sotaelokuvan katsominen. Maamme-laulu tai Finlandia saavat sydämen pakahtumaan aivan toisella tavalla, kuin jokin muu vastaavan tyylilajin kappale. Kävelyllä tai ajelulla käydessä tuttuja puita katsoo uudesta vinkkelistä; ei ole itsestään selvää, että nuokin männyt saavat kasvaa juuri tuossa. Ja sata vuotta. Mukavan pyöreä luku.

Tästä itsenäisyyspäivästä erityisen teki myös se, että se oli meille ensimmäinen yhteisessä kodissamme. Tuntuu juhlalliselta, että sadas itsenäisyyspäivä oli ensmmäinen, kun sain itse kestitä vieraita omassa keittiössäni (okei, hieman ruusuinen kuva, keittiö on vuokrattu ja vieraana ollut äiti auttoi aika paljon). Karjalanpaistia, perunamuusia ja salaattia. Pipareita ja joulutorttuja. Sinistä ja valkoista kuohuviiniä (sinivalkoiset pullot olivat loppuneet joten päädyimme ostamaan yhden molempia). Tuntematon sotilas. Kiertoajelu ympäri Jyväskylää, äidin muistoja 80-luvun maisemista. Pukujen arvostelua ja Finlandian stemmojen tapailua. Rauhallista yhdessäoloa.

 Sanalla sanoen, täydellistä. Juuri sellaista, kuin itsenäisyyspäivänä kuuluukin olla. 

Miten teillä juhlittiin itsenäisyyspäivää?

(Tulipas muuten ruokapainotteisia kuvia :D)

Tekemistä illanviettoihin

Minä olen huono istumaan paikallani tekemättä mitään, etenkin illanvietoissa. Toisinaan syntyy hyviä keskusteluja joihin uppoaa täysin unohtaen kaiken muun. Valitettavan yleistä on kuitenkin se, että porukassa keskustelu harppoo valtavin askelin aiheesta toiseen, usein ennen kuin ehtii ilmaista oman kantansa edelliseen aiheeseen. Tylsää. Tarvitsen tekemistä. 

Ajattelin alunperin kirjoittaa postauksen tämän vuoden toisista pikkujouluista, joita niin ikään juhlittiin kaveriporukalla ja yökyläilyllä. Pohtiessani mitä kerrottavan arvoista illan aikana tapahtui, sain toisenlaisen postausidean. Maissiporukassa (älkää vaan kysykö) on nimittäin usein tapana pelata keskustelun lomassa erilaisia pelejä, ja niitä on tarttunut mukaan myös muualta. Tähän postaukseen olen siis koonnut parhaita paloja.

Murhaaja

Alkuillasta (tai loppuillasta jos peli keksitään vasta silloin, kuten meille eilen kävi) kaikkien osallistujien nimet kirjoitetaan lapuille ja nimilaput jaetaan pelaajien kesken. Tavoitteena on murhata pelaaja, jonka nimi lapussa lukee. Murhaaminen tapahtuu siten, että murhaaja ojentaa uhrille jotakin, jonka uhri ottaa vastaan. Kyseessä voi olla esimerkiksi puhelin, viinilasi tai tulitikut. Tämän jälkeen uhri antaa oman lappunsa murhaajalle, joka saa näin uuden kohteen. Peli voi jatkua koko illan ajan. 

Erilaiset tietokilpailut

Viime viikonloppuna perinteisen tietokilpailun aiheena oli joulu. Myöhemmin muistelimme myös Suomi100-teemaan liittyen presidenttien oikeaa järjestystä, sekä ratkoimme suomalaisten suurmiesten nimistä muodostettuja anagrammeja. Palkintoina olivat itsetehdyt piparit aiheeseen sopivilla koristeluilla.

Olenko ainoa joka... (kymmenen sormea)

Pelaajat keksivät vuorotellen väittämiä, joiden uskovat sopivan vain itseensä. Esimerkkilauseena "Olenko ainoa joka on hypännyt laskuvarjolla?" Olemme usein pelanneet tätä itse vain kyselystä, tutustumisesta ja paljastuksista nauttien, ilman varsinaista tavoitetta. Tätä voi kuitenkin pelata myös tavoitteellisesti. Tällöin kaikilla pelaajilla on pelin alussa 10 sormea pystyssä. Mikäli vuorossa oleva pelaaja onnistuu keksimään väitteen, joka sopii vain häneen itseensä, kaikki muut pelaajat laskevat yhden sormen alas. Mikäli väite sopii muihinkin (myös toinen pelaaja on hypännyt laskuvarjolla), vuorossa oleva pelaaja laskee sormen. Voittaja on se, jolla viimeisenä on sormia jäljellä.

Kuka meistä todennäköisimmin...

Pelaajat istuvat ringissä, ja joku kysyy kysymyksen, esimerkiksi "kuka meistä todennäköisimmin menee ensimmäisenä naimisiin?" Kun kaikilla on vastaus mielessä, pelaajat osoittavat yhtä aikaa sitä henkilöä, jonka uskovat menevän ensimmäisenä naimisiin. Se, joka kerää eniten osoituksia, keksii seuraavan kysymyksen. Myös itseään saa osoittaa.

Totuuskierros

Variaatio teinivuosien klassikkopelistä, pullonpyörityksestä. Olemme pelanneet tätä kahdella tavalla. Ensimmäisessä versiossa jokaiselta pelaajalta vuorollaan kysytään juuri hänelle kohdennettu kysymys, ja seuraavalle taas oma kysymys. Toisessa versiossa kysytään yleisesti kysymys, johon jokainen vastaa vuorollaan. 

Kolmanneksi versioksi voitanee laskea kierros, jossa jokainen pelaaja kertoo vuorossa olevasta pelaajasta jotain hyvää. Klassinen kehurinki siis. Tämä vaatii hyvän porukan (tai hämärän saunan ja juhannusyön), jotta kehut eivät tunnu kiusallisilta.

Lautapelit
Omiksi suosikeiksi nousevat ehdottomasti Alias, Huhupuheita ja Party Haaste. Miksei myös Monopoli, Afrikan tähti tai strategisemmat pelit, kuten Pandemia?

Korttipelit

Koska kuka voisi vastustaa stressiä, ristiseiskaa tai kalastusta? Myös korteista ennustaminen toimii! Tosin en ole valtavan innoissani niistä 32 lapsesta, joita kortit minulle lupasivat...

Mitä teillä on tapana tehdä illanvietoissa?