It's not about the destination, It's about the journey

Heippa!

Taas on yksi viikonloppu takanapäin ja uusi viikko edessä. Palaan kuitenkin vielä hetkeksi viikonlopun tunnelmiin. Tästä viikonlopusta poikkeuksellisen teki se, että vietin sen kotona Savonlinnassa. Kuten rivien välistä oon ehkä käynyt ilmi, se on hyvin harvinaista. Yleensä olen aina menossa, suuntaan tai toiseen.

Olen aina rakastanut matkustamista. Pienenä reissasimme asuntovaunun kanssa ympäri Suomea isovanhempieni ja serkkuni kanssa. Tuolloin muistan serkkuni höpöttäneen tauotta siinä missä minä katselin maisemia. Peruskouluikäisenä vietin kesät ympäri Suomea sukulaisten ja kaverien vieraina. Rautalammilla asuessani kuvioihin tuli päätön bilistely ympäri kyliä, kunhan sai autossa istua. Sitten on nykyinen tilanne - maltan viettää kotona ehkä yhden viikonlopun kuussa.

Syy tähän on tietenkin määränpäässä - oli se sitten Jyväskylässä, Rautalammilla, Tampereella, Jämsässä, missä hyvänsä. Kuitenkin myös matka merkitsee minulle paljon. Sanoiksi sen merkitys alkoi hahmottua vasta viime kesänä, erään ystävän kanssa käydyn keskustelun myötä.

Matkustaminen on tapa rentoutua - enkä tällä matkustamisella tarkoita kanarianlomia. Se on siirtymäriitti, jolloin arkiasiat jätetään kotiin ja annetaan itselle lupa hengittää. Linja-autossa tai junassa istuessa koko sielu tuntuu lepäävän. Ei tarvitse tehdä mitään järkevää, saa vain olla, kääntää kuulokkeiden kautta soivan musiikin täysille ja katsella ohikiitäviä maisemia. Sulkeutua omaan pieneen kuplaansa.

Matkustaminen on aikaa itselle, ja opiskelujen lomassa voin sanoa sen todellakin tulevan tarpeeseen.

No one sleeps when I'm awake

Huomenta!

Minun on ollut monena päivänä tarkoitus tulla tervehtimään teitä, mutta tehtävien lomassa se on aina jäänyt. Tänään heräsin pitkästä aikaa pirteänä ennen kellon soittoa, joten tässä voisi olla sopiva väli päivittää hieman kuulumisia.

Lokakuun alussa oli Kauppakadun Appro Jyväskylässä, joka minulta jäi viimevuonna väliin. Vaikka approbatur-tutkintoon vaaditaan vain kahdeksan leimaa, ehti siinä ajassa sattua ja tapahtua! Tutustuin uusiin ihmisiin, näin vanhoja ystäviä ja törmäsin sattumalta vielä vanhempiin ystäviin, pääsin tenttiin, esittelin ihmisiä toisilleen, ja kävin syvällisiä keskusteluja tuntemattomien kanssa. Käteen jäi siis kasa mahtavia muistoja sekä uusi haalarimerkki.

Viime viikolla oli vuorossa Hämeenkadun Appro Tampereella. Sinne suuntasin serkkuni ja tämän teekkarikavereiden kanssa, ja mikäli mahdollista, tämä torstai oli vielä edellistäkin tapahtumarikkaampi. Mainittakoon vaikka mopoautojen mittailu keskellä risteystä sekä lyhyt dialogi: "Ootko säkin Lamminmäki?" "Joo oon." "No se selittää." wtf :D

Paljon on siis menty ja tultu. Tampereenreissun jälkeen olin siis hyvin huojentunut tajutessani, että saan olla Savoninnassa monta viikkoa. Ei kiirettä mihinkään, ei puolipakollisia kissanristiäisiä. Normaalia arkea ja vihdoin normaalia treenirytmiä. Huomasin kuitenkin nuolaisseeni ennenkuin tipahti...

Syyskuun lopussa sain Jyväskylässä elämäni ensimmäiset sakot, sillä ajamani auto oli mukamas katsastamatta. Ajoin isäni autoa, ja olin tottakai olettanut hänen huolehtivan määräaikaiskatsastuksesta, eikä mieleeni ollut tullut tarkistaa koko asiaa. Rekisteriotteen mukaan katsastus olisi pitänyt suorittaa välillä 10.10.2014-10.2.2015. Katsastus näytti siis olevan yli puoli vuotta myöhässä, ja poliisit veivät auton kilvet.

Kun asiaa alettiin selvittelemään, huomattiin, että kyseessä oli katsastuskonttorin virhe. Todellisuudessa määräaikaiskatsastuksen väli olisi 10.10.2015-10.2.2016. Kun rekisteriote uusittiin viime keväänä, oli määräaikaiskatsastuksen aikaväliin lipsahtanut väärä vuosi. Sakko oli siis aiheeton ja kilvet sai hakea takaisin.

Ajattelin asian olevan jo selvä, kunnes maanantaina löysin kotoani kutsun Jyväskylään käräjäoikeuteen, jossa asia käsitellään. Periaatteessa minun ei olisi pakko olla mukana, sillä tapaus on selvä eikä puuttumiseni estä asian käsittelyä ja ratkaisua. Uteliaisuus kuitenkin vetää minua paikalle. Vaikka tämä on ehkä käräjäoikeudessa rutiini, minulle uutta ja jännittävää. Aivan kuin olisin joutunut keskelle jotakin mafialeffaa!

Miksi minulla on tunne, että missä ikinä liikunkin, aina sattuu ja tapahtuu?
Ainakaan elämä ei käy tylsäksi! Saa nähdä, mitä tämäkin päivä tuo tullessaan...