sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Itä-Suomen yliopisto, Savonlinnan kampus, luokanopettaja, OpeArt-linja

Heipä hei! 

Olen nauttinut vapaasta viikonlopusta, ja erityisen hyvän tästä viikonlopusta on tehnyt sijainti; vietin nimittäin viikonloppuni Savonlinnassa! Vaikka matkustaminen on usein määränpäänsä vuoksi kaiken sen arvoista, oli ihana vain jäädä omalle sohvalle makaamaan. Ei pakkaamista, ei kiirehtimistä pysäkille, ei monen tunnin istumista. Ihanaa ♥

Täysin vapaalle ei kuitenkaan ole ollut varaa heittäytyä - opiskelutehtävät huutavat tekijäänsä. Perjantain käytin kokonaan niiden parissa, eilen sain yhden esseen kirjoitettua, ja tänään olisi tarkoitus käydä suuren hirviön, nimeltään sportfolion, kimppuun. Ennen sitä päätin kuitenkin tulla tervehtimään teitä! Viimeksi kirjoitin teille opiskelijabileistä. Jotta kuva opiskelijaelämästä ei pääsisi vääristymään, tämä postaus koskee kolikon toista puolta: Opiskelua.


Opiskelen siis luokanopettajaksi OpeArt-linjalla, Itä-Suomen yliopiston Savonlinnan kampuksella. Ennen paneutumista OpeArt-linjaan, voisin kertoa hieman yliopisto-opiskelusta noin yleisesti.

Ennen opintojen alkua olin kuullut kavereiltani yliopisto-opiskelusta paljonkin. Mielikuvani mukaan yliopistolla järjestetään kursseja, joihin sisältyvät luennot ja tentti. Luennoilla ei olisi pakko käydä, mikäli tenttiin kykenisi lukemaan itsenäisesti. Mielikuvani perustui siis pitkälti niin sanottuun akateemiseen vapauteen.

Sain palata maan pinnalle hyvin nopeasti. Luentojen lisäksi olennainen osa kursseja (anteeksi, opintojaksoja) ovat demot, eli pienryhmätunnit. Kaikilla kursseilla on 80% läsnäolovelvollisuus, joten sitä akateemista vapautta ei meillä ole juuri nimeksikään. Tenttien lisäksi kurssien suorittamiseen liittyy suuri määrä muita tehtäviä - esseitä, ryhmätöitä, opetustuokioita... Opiskelu on siis huomattavasti moniulotteisempaa kuin odotin.


Kandidaattivaiheessa opintoja voidaan karkeasti jakaa perusopintoihin, aineopintoihin, monialaisiin (=matematiikka, äidinkieli, historia yms. koulussa opetettavat aineet), kieli- ja viestintäopintoihin sekä sivuaineeseen. Fuksivuonna pääpaino oli perusopinnoissa (joihin muuten sisältyi myös ensimmäinen työharjoittelu!). Monialaisista opinnoista suurta roolia näyttelivät liikunta, musiikki ja kuvataide. Myös kieli- ja viestintäopintoihin tehtiin pintaraapaisu. Aineopinnot ja sivuaineet ovat sitten myöhempien vuosien murhe. Täytyy myöntää, että opinto-oppaista huolimatta en itsekään ole pysynyt näistä aivan täysin kärryillä. Yliopistossa avun pyytäminen on tehty kamalan vaikeaksi, vaikka uskonkin, että omalla kampuksellamme tilanne on huomattavasti parempi kuin suuremmissa yliopistoissa.

Entä sitten se OpeArt? OpeArt-linjalla painotetaan draama- ja musiikkiteatterityötä, sekä oppiaineiden integroimista. Selkeimmin tämä näkyy erillisenä OpeArt-kurssina, joka toteutetaan kahtena ensimmäisenä opiskeluvuotena. Tällä kurssilla tehdään juurikin sitä teatteria. Luovuus ja etenkin integrointi toimivat kuitenkin läpileikkaavina elementteinä myös muilla kursseilla. Ainakin itse koen saaneeni hyviä vinkkejä ja valmiuksia esimerkiksi opettamiseen ilman oppikirjan tukea - siis omiin ideoihin turvautuen.


Kaiken kaikkiaan opiskelu on siis huomattavan paljon monipuolisempaa kuin mitä oletin (tai mitä monet muut alat ilmeisesti ovat). Tekemistä on paljon, ja toisinaan opiskelu vaatiikin erittäin hyvää organisointikykyä, jotta kaikki tehtävät saa palautettua ajallaan. Välillä tuntuu, että peruskoulusta tai lukiosta ei ole edetty mihinkään, mutta niinhän se ehkä onkin. Yliopiston jälkeenhän tavoite on palata taas alakouluun - opettajanpöydän toiselle puolelle. Hui.

Jotta joku päivä tosiaan pääsisin sinne saakka, aloitan nyt sen sportfolion (joka ei ole yhtään vähempää kuin yhteenveto koko liikunnan opinnoista, huhhuh). Mikäli kysymyksiä herää, vastailen mielelläni jos vain suinkin osaan :).

Kivaa sunnuntaita kaikille, ensi viikolla taas uudet kujeet!

tiistai 22. syyskuuta 2015

The Balance

Long time no see my friend!

Voisin puolustella hiljaisuuttani arkeen totuttelemisella tai kiireellä syksyn koulutehtävien parissa. Totuuden nimissä minun on kuitenkin paljastettava, että kumpikaan niistä ei ole vienyt aikaani kohtuuttomasti. Aikaani on vienyt lähinnä matkustaminen - elämä kahden kaupungin välillä ei ole helppoa. Viime viikon hehkulamppuna keksinkin, mitä kaipaan rakkaalta Rautalammilta kaikista eniten: Elämä oli keskittynyt yhdelle paikkakunnalle.

Vaikka arkeen totutteleminen ei olekaan vienyt valtavasti aikaa, organisointikykyä se on kuitenkin kysynyt, osittain juurikin kahden kaupungin välillä ravaamisen takia. Eniten solmuja kuitenkin syntyy treenaamisen ja opiskelijaelämän sovittamisesta yhteen. Kun soppaan lisätään kaikki muukin elämä, menee yhtälö hankalaksi.

Poikkarit @ JKL 3.9.2015

Kuten moni tietää, valitettavan suureen osaan opiskelijaelämästä liittyy alkoholi. Tietenkään juhliin ei ole pakko osallistua, eikä niissä varsinkaan ole pakko juoda. Osaan pitää hauskaa myös ilman alkoholia, mutta kukapa ei kokisi pientä ulkopuolisuuden tunnetta selvinpäin täpötäydessä yökerhossa? Ja koska ulkopuolisuus on etenkin allekirjoittaneelle varsin epämiellyttävä tunne, illanvietot sisältävät usein oluen tai pari. Tai muutaman siihen päälle. Ja miksi sitten osallistun näihin juhliin? Koska sosiaaliset suhteet hoidetaan luentosalin ulkopuolella. Kaikkien kiireiden keskellä nämä illanvietot ovat usein ainoita hetkiä, kun isompi porukka ehtii kokoontua yhteen.

Yritetäänpä yhdistää tähän treeni. (Okei, tämä lause saattoi kuulostaa pahalta. Alkoholi ei mene treenaamisen edelle, vaan opiskelijabileet ovat muiden tahojen järjestämiä kun taas treenit voi suunnitella itse. Siksi aikataulutus tapahtuu usein opiskelijatapahtumien ehdoilla). Samana päivänä ei voi tehdä molempia, treenistä palautuminen ottaa kuitenkin aikansa. Myöskään seuraavana päivänä salille lähtemistä on turha suunnitella, sillä myös juhlista palautuminen ottaa aikansa. Heti menee kaksi potentiaalista treenipäivää hukkaan.

Vielä viime vuonna valitin siitä, että opiskelijatapahtumia tuntui olevan Savonlinnassa niin vähän. Tällä hetkellä - etenkin kun reviiri on laajentunut myös Jyväskylään - on kellossa toinen ääni. Kun sosialisoituminen on hoidettu hyvälle mallille, sitä keskittyisi mielellään hyvinvoinnin fyysiseen puoleen.

Tietenkin näiden ohella pitää hoitaa normaali arki - kauppareissut, koulutehtävät, riittävä uni. Jotta yksikään näistä ei kärsisi, siirryn seuraavaksi iltapalan pariin. Adios!

maanantai 7. syyskuuta 2015

Missä kynttilät valaisevat enemmän

Kynttilät palavat. Ulkona ei ole vielä aivan pimeää, mutta viimeinenkin kaistale vaaleaa taivasta siivilöityy korkeiden, tuulen mukana huojuvien mäntyjen siluetteihin. Taustalla soi minulle ennestään tuntematon musiikki. Rauhallisia, keinuvia, miellyttävän kuuloisia lauluja. Villasukat hellivät suihkunraikkaita jalkoja. On hyvä olla.

Silti. Nauttisin tästä hetkestä vielä enemmän jossain muualla. Siellä, missä suuren asunnon seinät eivät kaiu tyhjyyttään. Siellä, missä illan päätteeksi joku kömpii viereeni. Siellä, missä Harjun tornista soljuva laulu synnyinseudulle syleilee hetken koko kaupunkia. Siellä, missä kynttilät valaisevat enemmän.

Silti. Nykyhetkeen palatakseni. Ikävästä huolimatta, en löydä melankoliaan taipuvaisesta mielestäni rahtuakaan surua, juuri haikeuttakaan. Se nostaa pienen hymynkareen huulilleni. Olen vahva. Olen onnellinen.

Sytytän vielä yhden kynttilän.