Näytetään tekstit, joissa on tunniste Valokuvia. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Valokuvia. Näytä kaikki tekstit

torstai 9. kesäkuuta 2016

Your mind is garden, your thoughts are seeds: you can grow flowers, or you can grow weeds

Tervehdys! ♥

Kesä ruudun tällä puolella alkoi parin viikon lomalla, joka sittemmin vaihtui kesätöihin. Nyt parin viikon työrupeaman jälkeen työstressi alkaa helpottaa ja päivät muuttumaan rutiininomaisemmiksi. Viihdyn kitkijän roolissa hyvin. Työ ei ole lainkaan niin yksitoikkoista kuin miltä se kuulostaa, päivät saa viettää ulkona, työporukka on mukava, ja oman kädenjälkensä näkeminen on jollakin tavalla sangen tyydyttävää. Joko sukuni naisia piinaava puutarhahulluus on iskemässä minuunkin?

Istutusten siistimiselle mukavaa vastapainoa tuovat myös luonnonmaisemat. En myöskään varmasti ole ainoa, joka rentoutuu paremmin metsässä kuin geometristen istutusten keskellä. Tänään olisin kaivannut metsään vaikkapa lenkille purkamaan stressiä ja parin päivän sairastelun aiheuttamaa levottomuutta. Siitä sain inspiraation tehdä virtuaalilenkin Tourujoen rantaa kulkevalle metsäpolulle. Seuraavat kuvat on napsittu kaksi viikkoa sitten yhteislenkillä Taitsin ja Riikan kanssa. 

Kuinka keskeltä Jyväskylän keskustaa voi löytyä tällainen satumaa - ja miksi löysin sen vasta nyt?

tiistai 4. elokuuta 2015

Tää sekunti itsensä kantakoon, se on kaiken A ja O

Pari viikkoa on taas kulunut siitä, kun olen viimeksi päivittänyt kuulumisia. Kilometripostauksen välttämiseksi taidan tälläkin kertaa tyytyä jakamaan teille lähinnä kuvia menneistä viikoista - sillä paljon on ehtinyt tapahtumaan!


 20.-22.7. miniloma Tampereella mummon hoivissa ♥


24.-26.7. Viikonloppu Savonlinnassa 


Ihanan Alexin 5v-synttäreillä 30.7. Synttärisankari oli kiireinen uusien lahjojensa kanssa eikä sattunut kuvaan, mutta kummipoikani Eemeli poseerasi isoveikankin edestä.


1.8. rakkaan Yasminen synttärit ja läksiäiset Porvoon Emäsalossa.

Lauantaina juhlitaan vielä lainasiskoni Miisan valmistujaisia, minkä jälkeen kalenteri ammottaa tyhjyyttään parin viikon ajan. Sitten - huh heijaa - alkaakin jo uusi lukuvuosi Savonlinnassa. Vielä en kuitenkaan ole valmis jättämään kesälle jäähyväisiä - koskaan ei tiedä, mitä ne pari viikkoa vailla suunnitelmia tuovat tullessaan...

maanantai 13. heinäkuuta 2015

Suonenjoen mansikkakarnevaalit 2015

Terkkuja mansikoiden luvatusta maasta Suonenjoelta!

Yksi kesän kohokohdista on perinteisesti siellä järjestettävät mansikkakarnevaalit, tuttujen kesken ihan vain karnet. Tapahtuma koostuu siis ohjelmanumeroista, kuten kulkueesta ja esiintyjistä, sekä markkinoista. Itselle se merkitsee lähinnä kavereiden kanssa hengailua lämpimässä (...) kesäyössä.

Lähdimme Taitsin kanssa matkaan perjantaina - ja millä kulkupelillä! Tuttavaperheeni oli ostanut Toyota Corollan vuosimallia -75, ja oli sopivasti matkalla Jyväskylästä Rautalammille. Voin sanoa, että kyyti ja seura voitti linja-autot mennen tullen. Rautalammille asetuttuamme otimme määränpääksi Suonenjoen. #day1 kului rattoisasti hyvän seuran ja valkoviinin parissa. Lisäksi edellisiin vuosiin verraten sivistin itseäni ja kävin katsomassa kulkueen. Ja onneksi kävinkin!


Kuten arvata saattaa, perjantai-ilta päättyi vasta pitkälti lauantain puolella, joten myöskään #day2 ei lähtenyt järin vauhdikkaasti käyntiin. Pitkään nukkumisen, pizzan, muutaman Game of Thrones ja CSI -jakson sekä päiväunien jälkeen palasimme Suonenjoelle vasta iltasella. Tällä kertaa porukka oli hajaantunut huomattavasti perjantaita laajemmalle, ja löysinkin itseni lopulta katsomasta Dingoa kaverin kanssa, jonka en edes tiennyt tulevan karneille.

Ehkä karnejen parasta antia ovatkin sattumanvaraiset törmäämiset ihmisten kanssa - etenkin, jos heitä ei ole nähnyt aikoihin. Terkkuja vaan Riialle!


Myös lauantain noheva suunnitelma oli palata nukkumaan tukikohtaamme Rautalammille, mutta kaveriporukan hajaantuessa eksyimme myös Taitsin kanssa toisistamme. Ilta pimetessä ja meidän istuessamme juttelemassa kaikkea muuta kuin henkeviä ystäväpariskunnan kylmässä saunassa, ei kumpikaan jaksanut enää uhrata ajatusta kuskin etsimiseksi. Niinpä jäimme Suonenjoelle yöksi, mikä ei kaduta tippaakaan. Olisimme välttyneet monilta liian hyviltä nauruilta!


#day3 - sunnuntai - siis käynnistyi Suonenjoelta. Arvatenkin yöunet venyivät taas pitkäksi, samoin kuin paluu Rautalammille. Tästä syystä (+ pienestä koomasta) päätimme palata takaisin Jyväskylään vasta seuraavana aamuna, siis tänään. Tänä aamuna tunnelma Suonenjoen autiolla linja-autoasemalla kello 7 oli kuin festareiden jälkeen - olipahan viikonloppu, hyvässä ja pahassa. Kaiken väsymyksen ja tummien silmänalusten keskellä keksin, että minulla on käsilaukussa vielä puolikas pullo valkkaria. Viini jäi juomatta, mutta aiheutti siitä huolimatta lievän hysteriakohtauksen. Lopulta pääsimme takaisin Jyväskylään. Ei liene vaikea arvata, että ensimmäinen tutustumikohde kotona oli oma sänky?

Karneista jäi käteen kasa hauskoja muistoja, muutama mustelma, uusia tuttavuuksia, hillitön määrä univelkaa sekä puolikas viinipullo. Ironisinta kaikessa on kuitenkin se, että tänäkään vuonna en syönyt mansikkakarnevaaleilla yhtä ainoaa mansikkaa.

perjantai 10. heinäkuuta 2015

#kapteenilleläpyläpy

Näin 4 päivää kotiutumisen jälkeen koen vihdoinkin toipuneeni tarpeeksi, jotta voin palata tunnelmiin vielä hetkeksi - kyseessähän on siis päiväreissu Tukholmaan, johon jo eilen viittasinkin. 

Idea lähteä laivalle juontaa juurensa abiristeilyyn. Se oli mahtava reissu, jonka päätimme lähteä uusimaan muutaman ystävän kanssa viikkoa ennen lakkiaisia. Paria viikkoa ennen risteilyä huomasimme kuitenkin varanneemme risteilyn, jonka ikäraja oli 21. Vain yksi neljän hengen seurueestamme olisi päässyt laivaan, joten vaihdoimme risteilyn viikonloppuun Tampereella. Silloin kuitenkin päätettiin, että kun ikää löytyy, niin laivalle lähdetään.

Kokoonpano muuttui matkalla hiukan, ja näin ollen minä jäin porukan nuorimmaiseksi. Vaaitut 21 ikävuotta pyörähtivät mittariin kesäkuun lopulla, ja reissu varattiinkin heti heinäkuun alkuun.


Satuimme varaamaan reissumme koko kesän ainoalle kesäiselle viikonlopulle. Laivassa se lämmitti sydäntä - tuulesta huolimatta tarkeni pukeutua hameeseen. Myönnän todenneeni muutaman kerran että hyi miten kuuma, mutta tuon kelin ottaisin takaisin milloin vain! Olkoonkin, että ajomatka Rautalammilta Helsinkiin ilmastoimattomassa autossa ei ollut reissun mukavimpia hetkiä...






Tukholman vanha kaupunki oli ihana, kuten vanhat kaupungit yleensäkin. Rakastan vanhojen, korkeiden rakennusten ympäröimiä mutkaisia mukulakivikatuja, etenkin näin auringonpaisteella. Kauneutta ♥




Vanhan kaupungin lisäksi kuusi tuntiamme Tukholmassa sisälsivät kuninkaanlinnan ihmettelyä, ahaa-elämyksiä jäätelötilauksen onnistuttua ruotsiksi, hyvää ruokaa (kekkasin muuten jälkeenpäin syöneeni kuumuuden takia lähestulkoon pelkkää salaattia. Ihme, ettei pojilta tullut mitään laihdututkettuilua!), sekä tietenkin shoppailua! Shoppailukierroksellekin lähdettiin sinänsä avoimin mielin: ainoa liike, jossa halusin käydä, oli Victoria's Secret, ja sekin vain, jos sattuisi reitillämme vastaan. Onnekseni se löytyi heti reittimme alusta. Poistuin kuitenkin liikkeestä tyhjin käsin - ei sillä, etten olisi mitään löytänyt, vaan koska totesin saavani haluamani tuotteet laivalta ilman, että minun tarvitsisi kuljettaa niitä mukanani päivää Tukholmassa. Tukholmasta mukaani lähti mukaan lopulta vain yksi paita - sekin perus musta toppi H&M:ltä, koska huomasin sotkeneeni edellisen topin aurinkorasvaan. Se siitä shoppailusta. 

Okei, ostin lopulta laivasta paitsi Victoria's Secretin Pure Daydream -vartalovoiteen, myös Saint Tropezin löysän T-paidan. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun tein vaateostoksia laivan taxfree-myymälässä. Note to self: varaa tarpeeksi monta vaatekertaa reissuun, etenkin jos keli on lämmin.

Tukholmassa huomasin myös kielitaidon virittäytyneen ruotsin taajuuksille. Aamiaisella menin täysin jäihin yrittäessäni kertoa jollekin, etten puhu ruotsia. Onnistunut jäätelötilaus ruotsinkielellä tuntui lottovoitolta. Kävellessämme takaisin laivaan huomasin jo toistelevani ja muodostavani päässäni täysin sujuvia lauseita ruotsinkielellä. Ehkä ylioppilaskirjoituksiin lukeminen ei sittenkään mennyt täysin hukkaan?



Paluumatkalla ihastelimme Ahvenanmaan saaristoa, joimme kuohuviiniä näköalapaikoilta, kuuntelimme pianonsoittoa, ja hämmästelimme maisemia - keskellä laivaa sijaitsevasta ravintolasta meillä oli aitiopaikka seurata, kuinka toisen puolen ikkunoista katsottaessa näimme komean auringonlaskun, toiselta puolelta ei näkynyt kuin mustaa.


Kaiken kaikkiaan reissun voisi tiivistää kolmeen sanaan: kuumuus, nauru ja ruoka (ja juoma, se kuuluu ruokaan! eiku). Seuraavaa reissua odotellen!

keskiviikko 13. toukokuuta 2015

1/5

Tänään saatiin fuksivuosi taputeltua viimeisen biologian demon myötä. Sen kunniaksi ajattelin listata teille (ja itselleni ikävän ehkäisemiseksi) kuluneen lukuvuoden huippuhetket.

  
♥ Fuksiaisten - siis kampustapahtuman ja kaupunkisuunnistuksen - teema oli tulevaisuus. Itse taisin pukeutumisellani tehdä pikemminkin paluun muutaman vuosikymmenen taakse. Tutit menossa mukana. 


♥ Fuksiristeily Ieva-laivassa Savonlinnan saarten ympäri. Keli kuin morsian ja fiilis samaa luokkaa. Jatkot kantakuppila Häppärissä, jossa uusia tuttavuuksia alkoi syntyä myös oman ryhmän ulkopuolella. 

♥ Hämeenkadun Appro Tampereella. Ensimmäiset opiskelijabileet Savonlinnan ulkopuolella, rakkaan serkkupoikani Markon luotsaamana. Vanhoja ja uusia tuttavia, kaatosade ja salmarit alakoulun kunniaksi. 

♥Timpparisteily. Karhun ja Leijonan (ja karpaloiden) metsästystä pimeällä saarella. Saimme Jonnan kanssa saaliiksemme karhun, karpalon ja hienot haalarimerkit.


♥ Olavinkadun Appro, tutustumista Savonlinnan baaritarjontaan. Ehdottomasti yksi parhaista Savonlinnassa viettämistäni illoista!


♥ Linnanjuhlat. OKL:n perinne ovat Olavinlinnassa järjestettävät linnanjuhlat itsenäisyyspäivää edeltävänä tiistaina. Note to self: Ensivuonna matalat kengät.


♥ TP-Appro. Ensimmäistä kertaa upouusia opiskelijahaalareita ulkoiluttamassa. 


 
♥ Poikkitieteelliset haalaribileet Jyväskylässä. Ensimmäiset opiskelijabileet kotikaupunki Jyväskylässä rakkaan Taitsin kanssa. Vierailevan tähden fiilis oli ihana - kenelläkään ei ollut samanlaisia haalareita. Tässä vaiheessa olin saanut jo haalarimerkitkin ommeltua paikoilleen.


♥ Ensimmäinen akateeminen vappu, lakki päähän ja haalarit jalkaan, voilá! 
Ps. En näytä oikeesti jalkapallolta, kuva hämää. ...joohan?


Lisäksi mieleen ovat painuneet monet kokoontumiset ystävien kanssa, joista jokaiset ansaitsisivat oman mainintansa. Painotus kuitenkin pysyköön tällä kertaa muiden järjestämissä tapahtumissa. Monta tapahtumaa jäi kiertämättä ja kokematta, mutta pitäähän sitä ensivuodellekin jotain uutuudenviehätystä säästää. Nyt on kuitenkin ensimmäinen viidestä opiskeluvuodesta suoritettu enemmän tai vähemmän kunnialla läpi, joten tästä on hyvä jatkaa ensi syksynä. Ennen sitä olisi kuitenkin yksi kesä nautittavana!

sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Kruunuja sovittamassa

Minua kiehtovat suuresti hiuksiin liittyvät postaukset, ja ne tulee luettua aina erityisellä tarkkuudella. Niinpä halusin kirjoittaa sellaisen myös itse. Ajankohtakin tuntui sopivalta: eiliseen päivään kuului käynti kampaajalla ja tänään vietetään kansainvälistä naistenpäivää. Hiuksethan ovat naisen kruunu, vai kuinka? Hyvää naistenpäivää siis kaikille!

Sunnuntaiaamun ratoksi sukelsin arkistojen kätköihin, ja lopputuloksena esittelen kollaasin vanhoista hiustyyleistä. Enjoy!

2005. Mallorcan lomalla hiukseni kokivat ensimmäisen latvojen tasausta radikaalimman muutoksen ja palasin Suomeen lyhyttukkaisena. Riittipä muuten luokkakavereille ihmettelemistä.

2007. Lyhyissä hiuksissa sinisiä raitoja.
Seiska- ja kasiluokka olivat sitä
aikaa, kun kaikki kuvat muokattiin
tunnistamattomiksi. Näin jälkeenpäin
se harmittaa. Mutta uskokaa
tai älkää, nämä hiukset olivat aika kivat!
2008. En löytänyt sinisestä otsiksesta parempaa kuvaa, ei se oikeasti näyttänyt noin järkyttävältä!
...eihän?
2009 - vaalea otsis.
2009. Nyt täytyy sanoa, etten muista oliko hiuksissa
tummanpunaista, vai puskiko oma punapigmentti
tummanruskeasta läpi. Ainakin jossain vaiheessa ysiluokkaa
hiukset olivat ruskeat.
2010, oman värin ja otsatukan paluu
2011. Tässä eletään lukion kakkosluokkaa, ja tukkaa
kasvatettiin wanhojentansseja varten. Btw, huomatkaa täysin
sama asento ja ilme kuin edellisessä kuvassa :D
2012
2013
2014. Sain jostain idean värjätä hiukset taas ruskeiksi ja
kasvattaa niihin pituutta. Värjäytin ensimmäistä kertaa myös ripset.
2015 - Nykyinen hiuskuontalo
Ruskea on muuttunut yhä tummemmaksi ja otsatukka vakiinnuttanut asemansa.

Näin jälkeenpäin voin todeta, että onneksi teinivuosien kokeilut eivät jatkuneet muutamaa vuotta pidempään, ja onneksi ne ovat nyt takanapäin! Nykyinen hiustyyli miellyttää silmää. Saa tosin nähdä, millaisia ideoita kesä ja auringon haalistava vaikutus tuovat tullessaan...

Kuvia katsellessa en voinut olla miettimättä myöskään sitä, mihin puolet näistä vaatteista ovat kadonneet?