The summer is crazy

Lomalla viimeinkin...♥

Lukuvuosi 2015-2016 saatiin pianotentin myötä päätökseen keskiviikkona. Nyt pari päivää huilailtuani (lue: matkusteltuani) ehdin vihdoin vetää henkeä ja palaamaan blogisorvin ääreen. Alkuperäinen tarkoitukseni oli kerrata kulunutta lukuvuotta samaan tyyliin kuin viimevuonna. Hetken kuvia selailtuani totesin niitä otetun hyvin vähän, joten get over it - suunta kohti tulevaa. 

Kun edellisestä to-do-listasta on päästy eroon, on hyvä alkaa rakentaa seuraavaa. Seuraava to-do lista ei sisälläkään satoja sivuja kirjoittamista ja lukemista, vaan satoja mansikoita, hymyjä ja auringonsäteitä - tervetuloa, kesä 2016! Ollos yhtä hyvä kuin edellinen. Tämän varmistamiseksi osa tehtävälistasta onkin muodostettu viimevuotisen perusteella - mutta vain osa ;).

♥ Nauti kesätöistä, kun vihdoin sait niitä

♥ Käy syömässä ainakin kolmessa ravintolassa, jotka on pitänyt testata jo pitkään

♥ Osta kesällä mansikoita ja pakasta niitä talvea varten

♥ Liiku paljon

♥ Opettele vesihiihtämään

♥ Opettele tekemään uusia grilliruokia ja nauti jo hyväksi todetuista

♥ Ota aurinkoa hyvän kirjan parissa

♥ Käy ratsastamassa ja uittamassa hevosia

♥ Harrasta maakuntamatkailua - tarkoitus olisi visitoida ainakin Viitasaarella, Tampereella, Helsingissä ja Porissa

♥ Vietä aikaa myös Rautalammilla

♥ Vietä aikaa jyväskyläystävien kanssa, kun olet vihdoin samassa kaupungissa, ja pidä yhteyttä myös muihin

♥ Käy sukujuhlissa päivittämässä kuulumiset

♥ Käy tapahtumissa. Tällä hetkellä tähtäimessä on ainakin Jyväskylän OlutSatama, Seinäjoen Vauhtiajot ja Suonenjoen Mansikkakarnevaalit

♥ Tee juhannuspäiväksi synttärikakku

♥ Lähde piknikille

♥ Katsele ukkosmyrskyä ikkunasta tai parvekkeelta - toteuta mieluiten maaseudulla

♥ Päivitä kesäsoittolistalle myös tämän kesän fiilistelybiisejä

♥ Pukeudu usein mekkoihin ja hameisiin, kun siihen on kerrankin mahdollisuus

♥ Käy veneilemässä 

Tittelinä ylioppilas

Vappu. Joka toisella vastaantulijalla oli samanlainen, samettipintainen ja kultalyyrainen ylioppilaslakki päässä. Siitä huolimatta tunsin itseni ylpeäksi ja erityiseksi painaessani vappuaattona valkolakin päähäni ennen liittymistä kirkkopuiston hulinaan. Ajatus tuntuu oudolta siihen nähden, että lakkipäisyys on vappuna - etenkin kirkkopuistossa - enemmän sääntö kuin poikkeus.

Tuumailin kuitenkin asiaa hetken, ja löysin kuin löysinkin itseäni tyydyttävän vastauksen. Vain minun lakillani on minun tarinani. Muutin lukion perässä pois kotoa 16-vuotiaana, löysin parhaat ystäväni. Nauroin ja itkin (usein molempia samaan aikaan), opiskelin ja juhlin, harrastin ja otin rennosti. Luin kirjoituksiin, ja sain lopulta ylioppilaslakin päähäni. Ajattelen yhä löytäneeni lukiossa oman identiteettini. Kuten Rautalammin lukion slogan kuuluu: Vahvat juuret, kantavat siivet. Kun painan ylioppilaslakin päähäni näin kolme vuotta kirjoittamisen jälkeen, koen yhä saman pakahduttavan ylpeyden ja rakkauden tunteen kuin lakkiaisissakin. Ylioppilaslakki muistuttaa minua siitä, kuka olen, mistä olen tullut ja mihin olen menossa.

Paluu nykyhetkeen. Sunnuntai. Mieletön sunnuntai, eikä vähiten vapun takia. Sunnuntai on kuitenkin aina se päivä, kun joutuu taistelemaan ikävää vastaan. Tällä kertaa se iski siinä vaiheessa, kun saattelin poikaystävän linja-autoasemalle ja jäin yksin kaupungin vilskeeseen. Minulla oli kuitenkin vahvempi olo, kuin normaalina viikonloppuna samassa tilanteessa. Takaisin päästyäni vilkaisin itseäni peilistä. Otin lakin hetkeksi pois, mutta painoin sen pian takaisin päähäni. Ilman sitä olin vain tavallinen Emma jolla oli tukka huonosti. Kantaessani lakkia pystyin katsomaan itseäni silmiin ja toteamaan: Olen vahva. Olen ylioppilas.