Your mind is garden, your thoughts are seeds: you can grow flowers, or you can grow weeds

Tervehdys! ♥

Kesä ruudun tällä puolella alkoi parin viikon lomalla, joka sittemmin vaihtui kesätöihin. Nyt parin viikon työrupeaman jälkeen työstressi alkaa helpottaa ja päivät muuttumaan rutiininomaisemmiksi. Viihdyn kitkijän roolissa hyvin. Työ ei ole lainkaan niin yksitoikkoista kuin miltä se kuulostaa, päivät saa viettää ulkona, työporukka on mukava, ja oman kädenjälkensä näkeminen on jollakin tavalla sangen tyydyttävää. Joko sukuni naisia piinaava puutarhahulluus on iskemässä minuunkin?

Istutusten siistimiselle mukavaa vastapainoa tuovat myös luonnonmaisemat. En myöskään varmasti ole ainoa, joka rentoutuu paremmin metsässä kuin geometristen istutusten keskellä. Tänään olisin kaivannut metsään vaikkapa lenkille purkamaan stressiä ja parin päivän sairastelun aiheuttamaa levottomuutta. Siitä sain inspiraation tehdä virtuaalilenkin Tourujoen rantaa kulkevalle metsäpolulle. Seuraavat kuvat on napsittu kaksi viikkoa sitten yhteislenkillä Taitsin ja Riikan kanssa. 

Kuinka keskeltä Jyväskylän keskustaa voi löytyä tällainen satumaa - ja miksi löysin sen vasta nyt?

Erätaika 2015

 Näin ennen kuukauden vaihtumista ja vappuhulinoita on hyvä palata vielä hetkeksi viime viikonlopun tunnelmiin. Ja ei, en puhu nyt Bloggers' Inspiration Daysta, vaan hieman maanläheisemmin Kuopiossa järjestetyistä Erätaika 2015 messuista. Itse seisoin perjantaista sunnuntaihin tiskin takana jakamassa ilmisia koiranruokanäytteitä.

Monien korviin erämessut kuulostavat varmasti hyvinkin tylsältä tapahtumalta - eivät ainakaan miltään blogigaaloihin verrattuna. Kolmien messujen kokemuksella voin kertoa, että sitä ne eivät ole. Tietenkin välillä tulee hetkiä, jolloin samojen litanioiden ja mainospuheiden latelu kyllästyttää, naama tuntuu kramppaavan liiasta hymyilystä ja keitettyjen spagettien uskoisi kantavan paremmin kuin jalat. Hyviä hetkiä on kuitenkin paljon enemmän. 

Yöt hotellissa ja päivät ständin takana eivät tosiaankaan ole minulle tavallista elämää, joten työsuhteesta huolimatta messut ovat irtiotto tavallisesta elämästä. Viime kesän erämessut Riihimäellä ja viikonlopun messut Kuopiossa ovat opettaneet minulle valtavasti - ennenkaikkea itsestäni. Lisäksi rakastan ihmisten tapaamista. Välillä tulee tylyjä kommentteja, välillä rakkaudentunnustuksia. Tutustuu uusiin ihmisiin, ja vanhojen tuttujen kohtaaminen tuntuu luksukselta. Jos oman työpisteen takaa kerkeää hetkeksi livahtamaan, on messuilla valtavasti näkemistä. Ja syömistä.

Päällimmäinen syy lähteä tällä kertaa mukaan oli kuitenkin kohdekaupunki. Kuopio. Rakas Kuopio. En ole käynyt siellä kertaakaan sen jälkeen kun muutin sieltä viime kesänä pois. Alkujaan inhosin asua siellä, mutta aloin pitämään kaupungista sitä enemmän, mitä lähempänä muuttopäivä oli. Lopulta minun oli myönnettävä, että osa sydämestäni jäi todellakin sinne. Ja hei, minä olin ständillämme ainoa, joka voi hyvällä omalla tunnolla väittää itseään savolaiseksi! Minut taidettiinkin palkata mukaan tulkiksi.

Veri vetää takas aina minut Kuopioon ♫