torstai 7. joulukuuta 2017

Suomelle sadas, meille ensimmäinen


"Lisää tämä statukseesi, jos itsenäisyyspäivä merkitsee sinulle muutakin kuin ylimääräistä vapaapäivää", kiersi facebookissa silloin kun kiertopäivitykset olivat vielä muodissa. En yleensä osallistunut näihin massapäivityksiin, vaikka kieltämättä tämä oli yksi niistä harvoista, jonka olisin voinut allekirjoittaa sanasta sanaan.


Kuitenkin on vaikea sanallistaa sitä, mitä itsenäisyyspäivä sitten merkitsee. Kaikki puhe vapaudesta ja hyvistä oloista kuulostaa tyhjänpäiväiseltä lätinältä, joka on kopioitu suoraan linnanjuhlahaastateluiden mallivastauksista. Sanojen sijaan enemmän annettavaa on ehkä niillä tunteilla, joita itsenäisyyspäivä herättää. Tuntemattoman sotilaan katsominen herättää aivan erilaisia fiiliksiä kuin vaikkapa jonkin amerikkalaisen sotaelokuvan katsominen. Maamme-laulu tai Finlandia saavat sydämen pakahtumaan aivan toisella tavalla, kuin jokin muu vastaavan tyylilajin kappale. Kävelyllä tai ajelulla käydessä tuttuja puita katsoo uudesta vinkkelistä; ei ole itsestään selvää, että nuokin männyt saavat kasvaa juuri tuossa. Ja sata vuotta. Mukavan pyöreä luku.


Tästä itsenäisyyspäivästä erityisen teki myös se, että se oli meille ensimmäinen yhteisessä kodissamme. Tuntuu juhlalliselta, että sadas itsenäisyyspäivä oli ensmmäinen, kun sain itse kestitä vieraita omassa keittiössäni (okei, hieman ruusuinen kuva, keittiö on vuokrattu ja vieraana ollut äiti auttoi aika paljon). Karjalanpaistia, perunamuusia ja salaattia. Pipareita ja joulutorttuja. Sinistä ja valkoista kuohuviiniä (sinivalkoiset pullot olivat loppuneet joten päädyimme ostamaan yhden molempia). Tuntematon sotilas. Kiertoajelu ympäri Jyväskylää, äidin muistoja 80-luvun maisemista. Pukujen arvostelua ja Finlandian stemmojen tapailua. Rauhallista yhdessäoloa.

 Sanalla sanoen, täydellistä. Juuri sellaista, kuin itsenäisyyspäivänä kuuluukin olla. 




Miten teillä juhlittiin itsenäisyyspäivää?

(Tulipas muuten ruokapainotteisia kuvia :D)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti