Wannabe?

Kesä 2013

Nyt kun vuosi on vaihtunut ja kuntosalit täyttyvät uudenvuodenlupauksista, on ehkä hyvä aika sanoa sananen pitkään mietityttäneestä aiheesta: Liikuntavaatteista. Opettajaopinnoistani tai ratsastustaustastani huolimatta en nyt puhu liikuntatunneista tai kalliista suitsista, vaan lähestyn aihetta sieltä kuntosalilta käsin.

Usein kuulee, näkee tai lukee siitä, kuinka kalliisiin urheiluvaatteisiin tai sävy-sävyyn mätsääviin varusteisiin pukeutunutta liikkujaa arvostellaan. Että oikeita urheilijoita ovat ne, jotka treenaavat kulahtaneessa, harmaassa hupparissa ja vakuuttavat kanssaliikkujat vain ja ainoastaan hyvällä kunnollaan. Heitä tippaakaan väheksymättä kysyn kuitenkin: Onko näin? Tekevätkö kalliit ja hienot vaatteet sinusta huonomman?

Kuten ehkä arvasittekin, minä kuulun heihin, jotka haluavat salille lähtiessään pukea päälleen jotain muuta kuin sen äidin vanhan T-paidan ja verkkarit. Mutta miksi?

En ole käynyt salilla vuosikausia, en ole täydellisessä tikissä (kaukana siitä), eikä saliharrastus ole vielä rutinoitunut osaksi arkea. Toisinaan siis tulee niitä hetkiä, kun puren hammasta ja yritän kovasti keksiä tekosyitä olla lähtemättä treenaamaan. Silloin vaatteet astuvat mukaan kuvioon. Saan potkittua itseni ylös sohvalta sen ajatuksen voimalla, että saan vetää ne kivat kuteet niskaan.

Olen törmännyt myös asenteisiin, että vasta vuosia salilla käyneet saisivat ostaa niitä kalliita vaatteita, vasta he ovat ansainneet ne. Itse (näin noviisina) näen asian siten, että heille liikunta on jo elämäntapa. He eivät tarvitse vaatteita motivoimiseen, vaan treenaaminen on jo itseisarvo. Ennen kuin tähän vaiheeseen päästään, ovat mielestäni kaikki keinot sallittuja.

Vaatteet ovat siis motivoiva tekijä, niin kummalliselta kuin se ehkä kuulostaakin. Minulla ei ole kalliita supervaatteita. Treenaan tavallisessa trikootopissa, tankotanssistudion kollareissa ja alennusmyynnistä ostetuissa Niken kengissä. Tunnen kuitenkin oloni niissä jollain alkukantaisella tavalla kauniiksi. Joku saavuttaa saman fiiliksen vasta tuplasti kalliimmissa vaatteissa, mutta pääasia että saavuttaa, vai mitä?

Vaatteet motivoivat muillakin tavoin. Oma (paha?) tapani on kierrellä salin alakerrassa sijaitsevaa InterSportia aina ennen tai jälkeen treenin. Kun olen treenannut näin ja näin kauan, saan ostaa tuota ja tuota. Hyvältä näyttävät vaatteet saavat haluamaan yhtä hyvältä näyttävän kropan.

Haters gonna hate, mutta eikö tärkeintä ole jo kansanterveydellisestäkin näkökulmasta se, että ylipäätään liikkuu? Silloin on aivan sama, mistä innoituksensa repii. Jos joku - kuten allekirjoittanut - on pukeutunut salille sävy-sävyyn, hän ei välttämättä ole diiva. Ehkä hän vain tarvitsee motivoituakseen muutakin, kuin ajatuksen treenin jälkeisestä endorfiinihumalasta.