torstai 20. lokakuuta 2016

Lisää ammatillisia oivalluksia

Käsi ylös opiskelijat, kuinka monelle sana "ammattilainen" tuntuu vielä kovin kaukaiselta ja vaikealta liittää itseen? Minä ainakin nostan käteni ylös.

Opiskelen tällä hetkellä kehityspsykologian perusteita neljättä kertaa. Olen opiskellut niistä ensimmäisen kerran lukiossa, toisen kerran ammattikoulussa lähihoitajakoulutuksessa, kolmannen kerran yliopistossa kasvatustieteiden perusopinnoissa, ja nyt neljättä kertaa valittuani psykologian sivuaineeksi. Kehityspsykologiassa käsitellään muun muassa lapsen kielellistä, sosiaalista ja emotionaalista kehitystä, ja kuinka niitä voidaan tukea. Näin neljännellä kerralla tunnen jo kertaavani tuttua kauraa.

Tänään tenttiin lukiessani päähäni pälkähti yhtäkkiä hätkähdyttävä ajatus, että tosiaan, minusta tulee kasvatusalan ammattilainen. Ajatus tuntui oudolta, mutta käsittämättömän hyvältä.

Kokemus omasta ammattilaisuudesta valaa varmuutta myös siihen, että osaan kasvattaa omatkin lapseni sitten tulevaisuudessa. Tietenkin lähtökohta on vielä hyvin teoreettinen, mutta se on kuitenkin vahva. Olkoonkin, että sitten äitinä nauran räkäisesti Opiskelija-Emmalle, joka kuvitteli tietävänsä kasvatuksesta jotain.

Tai sitten neljän tunnin yöunet ja kuppi kahvia saavat hourailemaan.


2 kommenttia:

  1. Ihanan kompaktia ja kirjoituksellisesti taitavaa! Ja kehityspsykologiakin on kivaa. Onnee opiskeluihin, kyllä susta hyvä kasvatustiedehömppä tulee :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että ihana kuulla :D Tiiätkö, just luin ton sun postauksen ja mietin et oispa kiva osata kirjottaa tollee elävästi. Tää sun kehu tuli nyt jotenkin hirmu hyvään väliin ^^ Ja kiitos onneista, tulee tarpeeseen aina välillä (lue: aika usein) :'D

      Poista