torstai 9. heinäkuuta 2015

The only thing that stays the same is everything changes

Viimeisen viikon ajan olen ollut reissun päällä. Vaikka aikaa on kulunut vain viikko, tuntuu sen aikana tapahtuneen valtavasti.

Kuten varmasti kaikki lukiouransa hiljattain päättäneet tai heidän tuttavapiirinsä kuuluvat varmasti tietävät, korkeakouluhakujen tulokset on julkistettu. Olin valmistautunut pitämään ensivuonna Tamperetta yhtenä tukikohdistani, mutta Manse saikin vaihtua Jyväskylään. Joku ystävistä päätyi alalle, jolle en edes tiennyt hänen hakeneen. Joku sai koulupaikan suoraan kirjoitusten perusteella, joku pääsykokeilla, joku ei kummallakaan. Vaikka oma opiskelu keskittyy edelleen tuttuun ja turvalliseen Savonlinnaan, maailma tuntuu menneen hetkeksi aivan sekaisin.

Muitakin muutoksia on ilmassa. Ennen viikonloppua nauroimme makeasti leikatessamme Ollin hiuksia lyhyiksi, mutta leikkuuhetkeen mahtui myös haikeutta. Maanantaina se sitten koitti useammallekin rakkaalle ystävälle - TJ347 kunnes toisin todistetaan. Aamuja. Aamuja kaikkialla.


Omasta näkökulmastani kummallisimmalta tuntuu se, että ystävät Rautalammilta kaikkoavat. Yhtäkkiä en voikaan tupsahtaa tuttuun taloon Ollin ja Janin vieraaksi, että "moro mä tulin nyt!". Yhtäkkiä en voikaan soittaa vanhoille lukiokavereille, että käydäänkö yksillä Mortonissa sillä eihän sitäkään enää ole, vaikka se onkin jo toinen tarina. Onneksi poikkeuksiakin löytyy, mutta läheisimmät kaverit ovat löytäneet paikkansa pitkälti Jyväskylästä tai Kajaanista.

Kaiken keskellä kerkesin käymään ystävieni kanssa myös Tukholmassa. Se voi kuulostaa muiden tapahtumien rinnalla pieneltä, mutta toisaalta se tiivisti kaiken - uusi paikka, uusi valuutta, uusi kieli. Matkassa ystävät, jotka kaikki valmistautuvat syksyyn uudella paikkakunnalla, uusien opintojen ääressä. Oikeastaan tarkoitukseni oli kertoa teille juuri tuosta reissusta, mutta nyt kävi näin. Ehkä kerron siitä huomenna, kun ajatukset kirkastuvat yhdessä päivän kanssa. 


Mutta hei.
Kuten paras ystäväni Taitsi minua joskus kuvaili, olen luonteeltani kiinnipitäjä - kuuntelen samoja biisejä, haluan nauraa samoille vitseille samojen ihmisten kanssa, rakastan nostalgiaa yli kaiken. Tällä kertaa - kerrankin, vihdoinkin - muutos ei tunnu yhtään pahalta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti